eli

Seurusteluopas.

Lainauksia uudesta mukaillusta suomennoksesta

Suomen kansan luonne on jörömäinen. Se ei paljoakaan välitä henkevämmästä seurustelusta. Jurosti suomalainen tervaskanto esittää asiansa ja töykeästi hän kysyttäess vastaa. Hänestä on samantekevää miksi toinen häntä arvostelee, ei hän teeskentele eikä vaivaidu kohteliaisuuksilla, on se kun on eikä halua muuta ollakaan.

Oli aika, jolloin tuota suomalaista jörömäisyyttä sellaisenaan siedettiin ja kunnioitettiin, ehkäpä paikoittain ihailtiinkiin. Oltiin näkevinään siinä suomalainen gentlemanni. Mutta nyttemmin on tuo aika ohi. Emme elä enää sellaisessa erakkomaisessa yksinäisyydessä että saisimme jättää sivistyneen maailman yleistyneet seuratavat huomioonottamatta. Lyhyesti, maailma on muuttunut ja meidän on muututtava sen mukana.

Varsinainen kansan sivistyksemme on vielä nuori, eipä siis kummastelemista, jos syvät rivit eivät vielä ole ehtineet seurustelutapoihinsa painaa yleismaailmallista leimaa. Ehkä ei vanhempi polvi suvainnekaan mitään tapojen sievistelemistä. Sen sijaan eivät nuoremmat saisi lyödä laimin mitään tilaisuuksia mitkä avustavat sen käytöstapain sivistämistä.

Tarkoituksemme on tässä pikku kirjasessa antaa muutamia neuvoja siihen suuntaan ja julkaista tämän seurusteluoppaan niitä kansalaisia varten jotka ovat jääneet vaille sivistävää kodin ohjausta. Jo etukäteen myönnetään että esitys tulee olemaan puutteellinen. Toivokaamme kuitenkin että se saa aikaan herätteitä seurustelutapain jalostumiseen.

Ryhti.

Sanoisimme pari sanaa erittäin naisille.

Saadakseen naisellisen sulonsa ja kauneutensa esille – yleisesti puhuen – tuhlaavat naiset paljon vaivaa ja rahaa, vieläpä kärsimyksiäkin. Puvut vaativat paljon päänvaivaa ja tarkoituksena tällöin lienee saada ulkonainen olentonsa mielyttäväksi ja näyttämään niin edulliselta kuin mahdollista. Mutta kaiken tuon ohella unohtavat hyvinkin lukuisat naiset ryhtinsä sivistämisen.

Selkä suoraksi ja niska samoin suoraan viivaan selkärangan kanssa jo lapsuudesta alkain. Seistessä, kävellessä, istuessa, aina on pidettävä huolta tästä.

—

Niinpä esim. Kumarrus, ollakseen hyvä ja ilmaistaakseen sivistyneen henkilön, ei saa olla luonnottoman pikainen ja syvä, jos ei toisaalta kankeakaan. Luonnollisesti on ero sillä jos tervehdittävä on ylhäinen tai vertainen, ehkäpä hyvinkin tuttu. Viimeksimainitussa tapauksessa riittää pieni, tuskin huomattava pääntaivutus.

—

Istuessa ei saa painua kyttyrään, istuimen reunalla pysytteleminen tekee nolon vaikutuksen. Jalkojen ristissä pitäminen on sopimatonta ja epäterveellistä, seurassa se ei ole luvallista miehillekään, vielä vähemmin naisille. Samoin on käsien taskussa, varsinkin housujen taskussa pitäminen sopimatonta.

Virheellisyyksiä mitkä rumentavat käytöstä voisi esittää paljonkin, mutta jääkööt tähän.

Kohteliaisuus.

Ensimmäinen velvollisuus jokaiselle, joka tulee toisten henkilöitten kanssa tekemisiin, on olla kohtelias ja huomaavainen.

—

Samoin ei ole sopivaa polttaa tupakkaa kadulla, varsinkin jos on yleisöä enemmän liikkeellä, sillä onhan epäkohteliasta tarjota tupakan savuja toisten nautittavaksi vähääkään toisten vastenmielisyydestä välittämättä. Usein näkee maalaisten kadulla syövänkin. Sivistyneiden tapoihin ei kuulu sellainen.

—

Luonnollisesti kuuluu miesten velvollisuuksiin tarjota istumensa naisille ja osoittaa huomaavaisuuttaan aina eri tilaisuuksissa. Tuntemattomille naisille palvelusta tehdessä tai hyväntahtoisuutta tarjotessa on kuintenkin aina muistettava tiedustaa: saanko luvan? Sama velvollisuus kuuluu nuorisolle vanhempiin henkilöihin nähden.

Seurustelupiiri.

Jokaisella ihmisellä on seurustelupiirinsä, kellä suurempi kellä pienempi. Sen laatu muuten kuvastaa jotenkin tarkalleen asianomaisen yhteiskunnallista asemaa ja myöskin henkistä tasoa. Vieläkin pitää paikkansa jolisellakin varmuudella tuo lause: sano kenen kanssa seurustelet niin tiedän millainen itse olet.

Sellaiset toverit, joilla on henkisiä harrastuksia, joilla on korkealle tähtääviä puhtaita ihanteita, jotka harrastavat itsekasvatusta ja myös toisten innostamista siihen, voivat antaa tovereilleen herätteitä, ohjeita ja viitoittaa heille tulevan elämänuran, sisältörikkaan ja mahdollisemman parhaan, sellaisia tovereita olisi etsittävä ja otettava heistä oppia.

—

Aiemmin on jo sanottu että vertaistensa seurassa voi tuntea huvia ja itsensä vapaaksi.

—

Seurapiiri tekee kaltaisekseen, vaikkakin ehkä hitaammin silloin kun on kysymys asianomaista itseään sivistyneemmästä seurapiiristä kuin päinvastaisessa tapauksessa.

Vierailut.

Vierailijan on välttämättä heitettävä päällysvaatteensa, kalossinsa ja hattunsa eteiseen, naisella on kuitenkin etuoikeus pitää hattu päässään.

—

Vierailevan on jäätävä ovensuuhun, josta tekee yleiskumarruksen huoneessa olijoille ja vasta sen jälkeen tervehdittävä isäntää ja emäntää kädestä.

Emännän tai isännän velvollisuus on esittää keskenään ne vieraat jotka eivät tunne toisiaan. Ensimmäinen sananvuoro kuuluu emännälle tai isännälle.

—

Poistuttava vielä ovessa tekemällä viime kumarrus.

Vieraskutsut.

Miellyttävämpiä seurustelutilaisuuksia ovat vieraskutsut. Tällöin on pääasiana vieraitten viihtymys, isäntäväen kannalta katsoen ja, seurustelun virkeyttäminen vieraiden puolelta. Kun siis vierailulle lähtee ja muuttaa pukua, on samalla jätettävä arkihuolet mielestään ja viritettävä se heleäsointuiseksi, valoisaksi, iloiseksi ja reippaaksi.

Koti ja kotitavat

Friberg, Maikki ja Hästeskö, Elsa
Kansanvalistusseura, 1911

Alkusanat.

Koti on yhteiskunnan alkujuuri. Sellaiset kuin ovat kodit, sellaiseksi muodostuu myöskin yhteiskunta. Sellainen kuin on kotisi henki, sellainen tulee myöskin yhteiskunnassa vallitseva henki olemaan. Kodin ilmakehä painaa leimansa jokaiseen sen jäseneen, enin ehkä kuitenkin lapsiin. Ei ole sitä ihmistä, joka täydellisesti olisi voinut irtautua lapsuuden muistoistaan ja vaikuttimista, joita silloin sai.

—

Kohteliaisuudesta ja seurustelutaidoista.

Suomalaisilla on se maine, että ovat sangen epäkohteliaita.

—

Mutta miksikä sitten olemme näin epäkohteliaita ja kömpelöitä, kun sentään ymmärrämme panna muiden kohteliaisuudelle arvoa. Osaksi se on ujoutta, osaksi kasvatuksen puutetta.

Ihmisiä tulee opettaa kohteliaiksi jo pienestä pitäen. Jo silloin pitää vaatia, että he sievästi toivottavat ympäristölleen hyvää yötä ja huomenta, kiittiävät saamisistaan, vievät terveisiä kotoa kylään tullessaan, nousevat seisomaan kun vanhemmat ihmiset puhuttelevat heitä, jättävät ilolla paikkansa kun näkevät täysi-ikäisen seisovan j. n. e. Ellei tätä kotona ahkerasti harjoiteta, niin että se käy toiseksi luonteeksi, on aivan turhaa toivoa, että se sitten yht’äkkiä vieraiden kesken sujuu.

Ja kohtelias käytös ei ole ainoastaan silmää hyväilevä ja miellyttävä, vaan se on myöskin tärkeä.Siitä riippuu tulevaisuus suurin määrin.

—

Kohteliaisuuden ja seurustelutaidon tärkeimpiä ehtoja on hyväntahtoisuus muita kohtaan; ilman sitä tulevat kyllä kaikki ulkomaiset opetukset heliseväksi vaskeksi ja kiliseväksi kulkuseksi, mutta tästä hyväntahtoisuudesta huolimatta, voi kuitenkin monta kertaa ajattelemattomuudessaan ja tietämättömyydessään rikkoa tavallisia seurustelusääntöjä vastaan ja loukata lähimmäistään.

Toiset esim. Ovat niin liika puheliaita, että he suorastaan väsyttävät, toiset niin utelevaisia, että heitä pelkää, muutamat ovat niin varovaisia ja epäileviä, etteivät uskalla suutaan avata, toiset taas niin liika avonaisia, että kertovat ventovieraalle kaikki läheisimmät asiansa ja sitten katuvat perästäpäin.

Suurin seurustelutaito on juuri siinä, että ymmärtää kulkea kultaista keskitietä, olla luonnollinen ja ystävällinen ilman teeskentelyä ja imartelua. Muutamilla on siihen oikein myötäsyntyistä taipumusta, mutta kyllä harjoitus ja oman itsensä valvominenkin siinä voi paljon saada aikaan.

Vieraiden kanssa keskustellessa on ensimmäisiä sääntöjä, ettei pidä ruveta tunkemaan heidän yksityisiin asioihinsa ja tehdä heidän perheolojaan y. m. Personallisia seikkoja koskevia kysymyksiä. Ei nimittäin koskaan tiedä, millaisiin arkoihin kohtiin silloin tulee kosketelleeksi. Ei pidä esim. Kysyä näin: >>Oletteko naimisissa, millä te itseänne elätätte, onko teillä lapsia, onko veljiä, onko sisaria, mikä isänne oli, paljonko te ansaitsette, mikä teidän miehenne on, mihin puolueeseen kuulutte>> j. n. e.

Voipi olla varma siitä, että keskustelun kuluessa ja tuttavuuden jatkuessa tulee tuo henkilö käskemättäkin kertoneeksi jotain omista asioistaan, jos ne nimittäin eivät ole sellaiset, että hän ne mieluimmin jättää mainitsematta. Silloin kun toinen itsestään rupeaa niistä puhumaan, kun hän esim. Kertoo kodistaan ja omaisistaan, tai työstään ja toimistaan, silloin voipi jo jonkun kohteliaan kysymyksen kautta osoittaa, että on huvitettu hänen asioistaan ja perheoloistaan, mutta se ei saa olla keskustelun alku.

Mutta mistä sitten aluksi on puhuminen? Jostain aivan yleisestä. Ei nyt sentään juuri ilmasta, se on jo siksi kulunutta. Mutta kun esim. Maalainen tulee kaupunkiin tai päinvastoin, niin jo erilaisten elintapojen vertaaminen on omiaan antamaan aihetta monenmoisiin ajatusten vaihteluihin. Sitten on muita aivan yhtä yleisiä asioita, kuten esim. Joku kirjallinen teos, joku aivan yleisinhimillinen yritys, joku päivän tapahtuma, taiteen ja ja urheilun ala y. m. Tämän aivan yleisen keskustelun kuluessa tulee vähitellen huomaamaan mitä toinen harrastaa, millä alalla hänen ajatuksena liikkuvat, mitä muita aineita hänen kanssaan voi ottaa pohdittavaksi. Ei mikään ole onnettomampaa kuin esim. Alkaa poliittisella keskustelulla, sillä siitä voipi syntyä sellainen jupakka ja kiihtynyt mielentila, että ihan ensi hetkestä joudutaan vihamiehiksi. Ei kiistelyä herättävät aineet yleensä sovellu otettavaksi esille seuroissa, sillä siitä voipi syntyä sellainen jupakka ja kiihtynyt mielentila, että ihan ensi hetkestä joudutaan vihamiehiksi.

Ruokapöydän kattamisesta ja syömätavoista.

Hyvin usein ihmisten sivistyskantaa arvostellaan sen mukaan miten he syövät. Siinä ilmenee, niin väitetään, koko heidän menneisyytensä, koti-kasvatuksensa ja säätynsä.

Me suomalaiset olemme vielä hyvinkin jäljessä mitä siisteihin syömätapoihin tulee. Moni, joka on saanut n. k. Koulusivistystä paljonkin, jolla on yliopistolliset arvotkin, syö niin, että hän herättäisi suurta kauhua joutuessaan esim. Ulkomaalaisten pariin. Monellakaan ei ole heikointa aavistusta siitä miten käyttää kahvelia ja veistä, miten palotella ruokansa, pureskella sitä j. n. e. Monta kertaa on veitsi varteen asti tahrittu ja se pistetään vuorotellen suuhun, vuorotellen yhteiseen voiastiaan; pureskellessa mauskutellaan ja massutetaan kuin pienet porsaat, ja sopparuokaa syödessä tai kahvia ryypätessä ryystetään niin, että se kuuluu matkan päähän. Monasti puhutaan suu niin täynnä ruokaa, että toisen on vaikea ymmärtää mitä asianomainen tarkoittaa.

—

Kaikkein ensimäisiä syömissääntöjä on, ettei pidä ahnehtia eikä ahmia. Molemmat ovat terveyden ja kauneuden kannalta yhtä hyljättävät. Toinen tärkeä sääntö on syödä niin hiljaa ja huomiota herättämättä kuin suinkin, jottei millään tavalla vaikuta kanssa-aterioitseviin vastenmielisesti, eikä tärvele heidän ruokahaluaan. Mutta tähän päästäkseen täytyy oppia valvomaan itseään ja liikkeitään ja omistaa ne syömätavat, jotka on havaittu enin käytännöllisiksi.

Kerrassaan syömätaitureita ovat englantilaiset ja heidän keskuudessaan vallitsevia syömätapoja enimmäkseen käytetäänkin. Veitsen suuhun paneminen on heidän silmissään mitä suurin rikos, eikä sitä yleensä missään, eipä meidän maassammekaan sievästä käytöksestä välittävien ihmisten keskuudessa tehdäkkään. Veitsi on vain leikkaamista varten ja kahvelilla sitä syödään. Se pidetään koko ajan vasemmassa kädessä, veitsi oikeassa, ruoka palotellaan sitä myöden ja asetetaan sievästi veitsen avulla kahvelin kärjelle. Ainoastaan kalaruokia syödessä pidetään kahveli oikeassa kädessä ja silloin ei käytetä veistä ensinkään, paitsi jos on erityisiä kalaveitsiä.

Liemiruokia täytyy syödä niin, ettei kuulu minkäänmoista hörppimistä, ja lusikkaa ei saa millään ehdolla nuoleskella, vaan on se syötyä asetettava hiljaa lautaselle kovero puoli ylöspäin.

—

Hauska ja vilkas keskustelu edistää ruuansulatusta, mutta ei pidä puhua silloin kun suu on täynnä ruokaa, sillä tämä tapa, paitsi että se on hyvin rivo, on myöskin varsin vaarallinen. Kyynäspäitä ei milloinkaan pidä nostaa pöydälle, se on kerrassaan puuttuvan ulkonaisen sivistyksen merkki.

Jos syödessä on sattunut saamaan tahraa sormilleen, niin ei niitä millään ehdolla nuolemalla pidä puhdistaa, kuten muutamat sen pahempi tekevät. Ei liioin kaikkien nähden pidä ruveta hammastikun avulla hampaitaan puhdistamaan, sillä se tekee muihin kovin epämiellyttävän vaikutuksen.

Nämä ovat sellaisia pieniä vähäpätöisiä neuvoja vain, mutta varma on, että jos meikäläiset enemmän ottaisivat niitä huomioon, niin ei ainoastaan heidän kotitapansa hyötyisi ja kaunistuisi sen kautta, vain heidän maineensa sivistyskansana muukalaisten kesken myöskin paljon voittaisi.