Hahmojen pukeutumisessa on hyvä pyrkiä noudattamaan ajanmukaisia linjoja, mutta kaikki hahmot ovat varautuneet toimimaan ja oleskelemaan ulkona säässä kuin säässä arkeologisilla kaivauksilla, joten hahmoille kannattaa valita vaatteiksi sellaisia, joissa voi rauhassa kaivella maata, likaantua ja kastua. Kaikkien yhteiskuntaluokkien hahmot ovat varautuneet kaivauksiin, mutta hahmon asemaa, taustaa ja yhteiskuntaluokkaa voi mallintaa asun sopivuudella ja arvokkuudella. 

Hahmoilla voi olla erikseen työvaatteet, mutta naisten työvaatetus on silti pääasiassa hame. Materiaaleiksi sopivat ”luonnonkuidut” eli puuvilla, pellava ja villa. Rayon ja viskoosi olivat myös tulleet uusina muodikkaina materiaaleina silkin korvaajiksi. Painokuosit ovat olleet jo pitkään käytössä, joten naisilla puserokangas voi olla raidallinen, kukikas tms. Villakankaassa maltilliset ruudut ja raidat sopivat ainakin muodikkaisiin asuihin. 

Hahmolle kannattaa varata vaihtovaatteita, koska peli kestää illan ja päivän, sekä on riski kastua, jos sataa. Perjantaina peli alkaa kaivauksilla, ja illalla syödään yhdessä juhlava illallinen, jota varten voi varata kuivan ja puhtaan vaatekerran. Tämä vaatekerta voi toimia lauantaina vaihtovaatteina, mutta hahmon asemaan ja omaan jaksamiseen nähden se voi olla erillinen illallisasukin. Myös säänmukainen päällystakki kannattaa olla, sillä toukokuussa voi olla vielä viileää.

Maasto on epätasaista sekä arkeologisella kaivauksella toimitaan hiekan ja mullan kanssa, joten kannattaa olla matalakantaiset ja tukevat kengät. Mieshahmot voivat hyvin käyttää saappaita, toki myös työhön tottuneet naiset. Lisäksi kannattaa ottaa mukaan muutama pari vaihtosukkia. 

1914-tyyliin sopii päähine, miehillä hattu tai lakki, naisilla voi olla hattu tai huivi. Jos hahmo on ylioppilas, on varsin paikallaan käyttää ylioppilaslakkia!

Suositukset peliin

• Useampia aluskerroksia, joita voit vaihtaa pelin aikana pesun yhteydessä
• Erilliset päälivaatteet kaivausalueelle ja päivälliselle
• Varavaihtoehto vaatteiden kastumisen tai mutaantumisen varalta
• Suojahaalarit tms vastaavat suojavaatteet tai -esiliinat ovat myös hyviä vaihtoehtoja
• Helppo ratkaisu on esimerkiksi 2 tai useampi puseroa, housut kaivauksille ja siistimmät housut tai naisille hame kaivamiseen ja toinen muuhun ajanviettoon
• Hattu tai huivi työläisnaisille
• Saappaat kaivauksille (myös neutraalit, modernit kumisaappaat käyvät), kevyemmät ja siistimmät kengät muulle ajalle.
• Työhön soveltuvat hanskat

Naiset

Vuonna 1914 naisten hameet ovat A-linjaisia ja eivät ihan yllä maahan asti, sekä puserot maltillisen tyköistuvia. Takit voivat olla pitkälinjaisia tai lyhyempiä jakkuja. Villatakit sopivat myös peliin. 

Muoti oli levinnyt jo halki yhteiskunnan, käytännöllisyyden sijaan saateltiin tiedustella muodin mukaisuutta. Halusi tai ei, se levisi yläluokan kautta edelleen työväenjoukkoon ja kansan keskuuteen, jossa muotia jäljiteltiin jonkin verran, riippuen asuinpaikasta ja sosiaalisista kontakteista.

Muodikkaat puvut alkoivat kehittyä entistä enemmän tiettyyn tilanteeseen, mutta keskustelussa mietittiin myös säätyrajoja ja sopivuuden määritelmää. Aamupuku, päivällispuku, kävelyasu, matkustusasu, pukuja maaseudulle tai suruaikaan.. Hieno pukeutuminen oli usein liitetty huvittelunhaluun ja pääkaupunkiseudun seuraelämään.

Muotipuvun rinnalle oli noussut myös reformipukuliike, mm. lääkäreiden ja esteetikkojen ajamana. Muotipukua saatettiin pitää jopa moraalittomana. Reformiliike piti luonnollista vartaloa muotisilhuetteja kauniimpana. Joidenkin mukaan reformipuku mahdollisti sukupuoliroolien mullistamisen ja naisille elannon hankkimisen ilman pakotettua avioliittoon hakeutumista taloudellisista syistä.

”Kureliivi l. korsetti, naisten alusliivi, jota voidaan nauhoilla kiristää tai laajentaa ja jonka päätehtävänä on vartalon muotojen ”sievistäminen” K. valmistetaan kankaasta ja jäykistetään pituuttaissuuntaan asetetuilla joustimilla.”

Suomen tietosanakirja 1909

Kureliivi ei ollut lähellekään kaikille naisille itsestäänselvyys ja sen terveysvaikutuksista oli jo paljon tietoa. Joidenkin lähteiden mukaan sitä ei juurikaan käytetty maaseudulla. Varsinaiset alushousut eivät olleet maaseudulla varsinkaan vielä suosiossa, vaan erilaiset alushameet ja kerrokset korvasivat näitä.

Pusero ja hame vakiintui naisille tyypilliseksi arkiasuksi kaupungilla ja maalla. Paita saattoi olla muodikkaasti koristeltu esim. poimutuksilla, pitsillä tai nauhoilla ja sen kanssa saatettiin käyttää koristeltuja, valkeita irtokauluksia, kun taas hame usein oli yksinkertainen ja melko kapeakin. Naisten kävelypuku muotoutui muistuttamaan miesten pukua ja onkin eräänlainen jakkupuku, yhdistäen räätälinpukua ja naisellisuutta.  

Fyysistä työtä tekevien ja liikunnallisten naisten vaatteiden tuli mahdollistaa vapaat ruumiin liikkeet. Pyöräilyhousut olivat vain harvojen naisten vaatekaapissa, mutta yläluokan naiset saattoivat käyttää housuja uskaliaana ja muodikkaana valintana. Työväen naiset taas saattoivat käyttää housuja ihan vain työvaatteina käytännöllisyyden nimissä, tai hame saattoi ulottua  korkeintaan nilkkoihin tai puoleen sääreen. Työvaatteet olivat usein kuluneita, entisiä parempia vaatteita, sillä vaatteet käytettiin mielellän loppuun. Fyysistä työtä tekevien naisten pukeutumisesta on lopulta hyvin vähän tietoa, sillä he eivät esittäytyneet julkisilla paikoilla.

Käytännöllisemmissä vaatteissa liikkuvuutta oli enemmän hihassa ja hameen helmoissa. Muodin mukaisessa jugendpuvussa taas vyötärö oli hieman kohotettu tai jopa empire-linjainen.

Pukeutumisen kerrokset

• Aluspukuna paita ja housut tai hame tai “kombineesi” näistä
• Mahdollinen kureliivi tai muu alusliivi rintoja tukemaan
• Liivisuojustin, häivyttämään kureliivin linjoja ja suojaamaan sitä
• Alushameet yksinkertaisesta puuvillasta ja pumpulinen tai villainen välihame
• Päällyshame
• Tyypillinen arkiasu oli pusero ja pitkä hame, joka sopii kaikille iästä ja säädystä huolimatta
• Kaiken kruunaa lierihattu tai huivi, säädystä ja tehtävästä riippuen

Miehet

Miesten pukeutuminen on 1900-luvun aikana muuttunut verrattain vähän. Vaikka moderni takin leikkaus ei ihan kohdilleen osukaan, puvun osat ovat pääpiirteittäin nykypäivästä tuttuja. 1900-luvun vaihteen ympärillä muoti vaihteli kapeiden “pillihousujen” ja kehonmukaisen takin sekä väljien pukujen välillä. 

1912 Jean Sibelius on kuvattu tummassa takissa ja vaaleissa housuissa, joten puvun osat eivät aina olleet samaa sarjaa tai saman värisiä. Housujen prässätyt lahkeet olivat mukana 1890-luvun lopun ulkomaisissa muotikuvissa, mutta eivät vielä olleet ehkä tavallisen kansan vakiovaruste housuissa, vaikka aika nopeasti niistä tulikin yläluokkaisen miehen huolitellun ulkoasun keskeinen osa 1900-luvulla.

1910-luvulla miehet pukeutuivat lähtökohtaisesti pukuun ja vapaa-ajankin varustus oli asialliset suorat housut ja pikkutakki. Korkeat, tärkätyt irtokaulukset olivat vaihtoehto paidan kiinteille kauluksille ja käytännöllisyytensä vuoksi usein valinta erityisesti vapaa-aikaan ja urheiluun. Pääkaupunkiseudun kaduilla säätyläisherran saattoi tunnistaa silkkihatusta, solmiosta, kävelykepistä ja kovasta äänestä. Kaksiriviset takit olivat muodikkaita ja knalli oli suosittu hattu.

Miehet voivat pukeutua kolmiosaiseen pukuun jos se on hahmolle sopivaa, mutta parasta pukua ei kannata ehkä ottaa tähän peliin. Pitkät villakankaiset päällystakit olivat tyypillinen ulkovarustus, mutta päällystakki tai pikkutakki ehkä otettiin pois töiden tekemistä varten. Kaivauksella työväenluokalle riittää paita ja housut olkaimineen. Vyölenkit ja vyöt tulivat vaihtoehdoksi 1900-luvun alussa myös housuihin, mutta taisivat olla enemmän nuorien ja amerikkalaistyylisen pukeutumisen ystävien mieleen.

Maaseudulla toistuivat samat vaatekappaleet, mutta materiaalivalinnat liene enemmän fyysiseen työhön soveltuvia mm. puhtaanapidon kannalta.